Ja tarina jatkuu DRM-suojauksien erinomaisuudesta. Slashdotiin linkattiin kirjoitus miehestä, josta tuli iivil piraatti (ARRrrRrr) vasten tahtoaan. No tietenkään hänen ei tarvitsisi tehdä tekojaan mutta turhautuminen ja pettymys voivat ajaa ihmisen jopa laittomiin tekoihin.

Tässä jutussa Jarret niminen henkilö kertoo sähköpostiviestissään, kuinka hän on ollut musiikin suurkuluttaja jo vuosia. Hän on kerännyt erilaisia musiikkitallenteita (LP- ja CD-levyjä, C-kasetteja, jopa 8-raitaisia nauhoja) sekä soittanut levyjä DJ:nä. Merkittävä musiikinkuluttaja siis. Mutta nyt hän tutustunut DRM-suojatun musiikin mielenkiintoiseen maailmaan. Löydettyään erään suosikkibändinsä levytykiä joita hänellä ei ollut mutta jotka oli julkaistu vain internetissä, hän tietenkin hankki itselleen kyseiset kappaleet Rhino -verkkomusiikkikaupasta. Kuinka ollakkaan nämä kappaleet ovat DRM-suojattuja. Tiedostot hän sai wav-formaatissa mutta iTunes-musiikkiohjelma ei suostunut siirtämään niitä iTunes-listalle. Syynä oli lisenssien puute, koska iTunes kyllä huomasi kyseessä olevan DRM-suojattuja teoksia mutta niiden käyttölupia määrittelevää lisenssiä ei ollut. Jostain syystä lisenssit pitää tuoda erikseen tietokoneelle, eivätkä ne ole kiinteä osa itse musiikkitiedostoja. Soiteltuaan muutamia kertoja Rhinon tuotetukeen, Jarret sai muutamia erilaisia neuvoja. Ensinnäkin toisin kuin Jarret luuli, hän ei ollut ostanut musiikkikappaleita vaan käyttöoikeuksia näihin tiedostoihin. Siis toisin kuin vaikkapa cd-levyä ostaessa tapahtuu. Toiseksi kyseinen lisenssi antaa oikeuden polttaa muutaman kappaleen cd-levyn biiseistä. Mutta tämä ominaisuus ei toimi koska poltto-ohjelma ei myöskään löytänyt lisenssiä eli käyttölupaa. Kolmanneksi ehdotettiinkin sitten tämän lisenssin hakemista Rhino-verkkokaupasta. Lisenssi itsessään on kryptattua dataa, joten Rhinon ohjeiden mukaan se jää usein palomuurien filttereihin. Tämän takia käyttäjän voi yrittää saada lisenssin koneelleen kytkemällä palomuurin pois päältä (!) ja hakemalla biisit uudestaan. Ja mikäli tämäkään ei auta, niin päivitä käyttöjärjestelmäsi DRM-hässäkät uusimpaan versioon. Sitten vain pitää koittaa niin kauan, että lisenssi tulee koneelle. Esim. kokeilemalla eri verkkoja tai jotain muuta yhtä helppoa... Lopputuloksena Jarret ilmoittaa olevansa niin pettynyt, että ei enään osta digitaalisia teoksia, eikä myöskään uusia cd-levyjä taikka c-kasetteja, vaan hommaa ne käytettyinä tai kavereilta. (Meghann 2007).

Onneksi olkoon musiikkibisnes! Jälleen yksi tyytyväinen käyttäjä.

Erittäin omistuista on, että yritys (Rhino) pyytää käyttäjiään sulkemaan palomuurinsa siksi hetkeksi kun hakevat heidän DRM-suojattua musiikkiaan. Tämä vain jotta lisenssi saadaan mukaan. Mikä ihmeen järki in pitää Windows-pohjaista konetta kiinni internetissä hetkeäkään ilman palomuuria.  Sekä toisekseen miksi ihmeessä käyttäjien pitäisi edes tietää miten sammuttaa palomuurinsa (jos sitä voivat edes tehdä) ja miksi ihmeessä tämän kaltainen tietoturvariski edes haluttaisiin sallia käyttäjälle. Jälleen (vrt. Sony-BGM kopiosuojaus) DRM-suojauksen takia käyttäjän pitäisi altistaa koneensa entistä pahemmalle tietoturvariskille, vain siksi, että pääsisi laillisesti käyttämään teosta.

Huomattavaa jutussa on myös se, että levy-yhtiöt ja jakelijat olisivat ottaneen lisenssikäytännön yleiseen käyttöön jo cd-levyjen kanssa, jos se vain olisi ollut mahdollista. Nyt sitä sitten yritetään puskea väkisin läpi, vaikka kuluttajat eivät varmasti miellä ostavansa käyttöoikeutta teokseen vaan teoskappaleen. Mutta mitäpä siitä, ei sitä tarvitse kovin kovaan ääneen sanoa. Ja eihän tulevaisuudessa kukaan halua mitään kirjastoa itselleen kerätä, ostaa aina uudestaan biisit kun jotain haluaa kuulla.

Kyllä vaan ovat toimivia ja käteviä nämä DRM-suojaukset. Niiden avulla piratismi kaatuu...

Meghann, Marco (2007). How I Became A Music Pirate. (20.3.2007) The Consumerist