Slashdot.org:ssa kerrottiin taas parista mielenkiintoisesta DRM-tapauksesta. Molemmissa tapauksisas DRM-suojaukset tuntuvat aiheuttavan vaivaa ihmisille. Hälyyttävää on, että toisessa tapauksessa vaivaa aiheutuu erityisesti tieteen tekijöille, jotka perinteisesti ovat voineet luottaa tieteellisen tiedon vapaaseen levittämiseen.

Ensimmäisessä tapauksessa kyse on kuitenkin kuluttajapalvelusta, tarkkaan ottaen Deutsche Telekom:n Musicload -palvelusta, joka on yksi Euroopan suurimmista verkkossa toimivista musiikkikaupoista. Kauppapaikan ongelmaksi ovat nousseet DRM-suojaukset, jotka rasittavat käyttäjätukea, aiheuttaen jopa 3/4 yhteydenotoista. Musiikkibisneksessä DRM-tekniikoiden hyödyt keräävät siis itse julkaisijat (sikäli kun niistä hyötyä on) mutta haitat tulevat maksettavaksi juuri jakelijoille, joiden täytyy neuvoa ja auttaa kuluttajia ongelmissaan. Musicload-kauppa onkin ruvennut kampanjoimaan ilman DRM-tekniikoita myytävien biisien puolesta. Jostain syystä ilman suojauksia myytävät teokset ovat olleet suosittuja (jutun mukaan jopa 40 % nousu myynnissä). Tästä syystä monet pienet firmat ja artistit ovat olleet kiinnostuneista DRM-vapaasta myynnistä. Myös suuri ja mahtava EMI on miettinyt asiaa mutta siirtää DRM-vapaiden biisien myynnistä syntyvän "riskin" jälleenmyyjille pyytämällä suurempaa ennakkohintaa. (Fisher 2007).

DRM-tekniikat eivät siis ole mikään tae myynnille taikka niiden puute ei myöskään merkitse sitä, että kyseisiä teoksia ruvettaisiin riistämään ja kukaan ei niitä ostaisi. No vastaesimerkkejä varmasti löytyy mutta DRM-tekniikoiden erinomaisen huono toimivuus laajassa ohjelmisto- ja laitevalikoimassa on kyllä huono asia sille joka maksaa eli kuluttajalle.

Toinen minua henkilökohtaisesti huolestuttavampi DRM-uutinen tulee MIT:n kuuluisasta korkeakoulusta Yhdysvalloista. Tässä uutisessa kerrotaan, että MIT-korkeakoulu on lopettanut Society of Automotive Engineers (SAE) -verkkojulkaisun tilaamisen. Ongelmaksi on noussut kyseisen julkaisun käyttämä DRM-tekniikka, joka on sidottu yhteen ohjelmistovalmistajaan, Adobeen. Tässä käytetty tekniikka on Adoben FileOpen -lukija, jonka avulla julkaisija voi määritellä mitä kaikkea käyttäjä teoksella saa tehdä. FileOpen ei kuitenkaan toimi Linux ja Unix alustoilla. Silloinkin kun tämä ei ole ollut ongelmana, niin teosten käyttö on ollut erittäin rajoittunutta; teosta on voinut vain lukea ruudulta ja siitä on ollut sallittua tehdä vain yksi tulostettu kappale. Surkuhupaisaa jutussa on, että julkaisija SAE haluaa käyttää DRM-tekniikkaa suojellakseen omia tekijänoikeuksiaan vaikka julkaisut eivät koskaan olekkaan heidän tekemiään. SAE vain julkaisee eri tietöilijöiden tekemiä juttuja. SAE on myöskin voittoa-tavoittelematon järjestö, joten kyse ei ole voiton menettämisestä teosten suhteen. SAE ei myöskään suostu tarjoamaan indeksointejaan artikkeleista muille hakukoneille kuin oman järjestelmänsä kautta. Mutta koska SAE on merkittävä julkaisija insinööritieteissä, niin MIT:n kirjastot ovat ottaneet käyttöön vaihtoehtoisia keinoja tarjota SAE:n julkaisuja. Ne ovat pääasiassa jo tuttuja, kuten paperikopiot, microfilmit, sekä uudemmasta aineistosta cd-rom levyt ja välilliset pyynnöt (jotka siis menevät kirjaston kautta). Tämä kehitys ei varmastikkaan ole edistystä tietoverkkojen käyttämisessä hyödyksi. (Gold, Gabridge ja Duranceau 2007).

Tässä toisessa jutussa tiedon omistamisen riskit tulevat pelottavasti esille. Perinteisesti vapaana pidettyä tieteellistä tietoa ei enään halutakkaan tarjota tiedeyhteisön käytettäväksi, vaan julkaisijana toimiva yhteisö rupeaa harjoittamaan oikeuksiaan kovalla kädellä. Jos tämän kaltaiset tilanteet yleistyvät tulevaisuudessa, pääsemme oikeasti ja kouriintuntuvasti tilanteeseen jossa innovatiivisuus tulee kuihtumaan. Nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän yksi pelottavimpia puolia on nimenomaan tiedon omistaminen ja sitä kautta innovatiivisuuden rajoittaminen.

Tieteen tekemisen kannalta tiedon vapaa vaihtaminen on ensiarvoisen tärkeää. Tietoa vaihtamalla ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan ja lisäksi tiedon syntyminen on usein kumulatiivinen prosessi. Uusi tieto ei synny tyhjästä vaan se vaatii aikaisempaa tietoa käytettäväksi ja analysoitavaksi. Mikäli vanhaa tietoa ei ole käytettävissä tai sen käyttö on rajoittunutta, ei uuttakaan tietoa synny kuten ehkä toivotaan. Myöskään tiedon keksijöiden kannalta tiedon pimittäminen on paha asia. Jos jo keksittyä tietoa ei löydetä vaan se keksitään muka uutena syyllistytään plagiointiin. Tämä on tietenkin ehkä vähän kaukaa haettu ongelma mutta tieteen tekemisen yksi merkittävä osa on tulla tunnustetuksi tiedeyhteisössä. Tämä vaatii tiedon leviämistä yhteisöön, jota tietotekniikka on tähän mennessä helpottanut. Lisäksi nykyisen tiedon valtavan määrän käsittely vaatii apuvälineitä, joita juuri tietokannat, hakukoneet ja kirjastojärjestelmät antavat. Tässä tilanteessa tiedon haun vaikeuttaminen on julkaisijalle kuin pään seinään lyömistä. Omituista ja typerää.

Gold, A., Gabridge, T. ja Duranceau, E. F. (2007). MIT Faculty and Libraries Refuse DRM; SAE Digital Library Canceled. (16.3.2007) MIT Libraries News .

Fisher, Ken (2007). Musicload: 75% of customer service problems caused by DRM. (18.3.2007) Arstechnica.com.